1 Pietarin kirje 4:1-2

1. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä se, joka on kärsinyt lihassa, on lakannut synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen, vaan Jumalan tahdon mukaan.

Kärsimys on aina arka aihe ja nämä ajatukset aiheesta tulevat aina oman kokemuksen läpi. Uskoville ei ole luvattu helppoa elämää, mutta ei myöskään sellaista, että aina olisi vaikeaa ja kärsimyksiä. Vaikeaa on määritellä mistä kärsimys milloinkin johtuu ja milloin se sitten on sitä Herran antamaa kuritusta, kuitenkin kärsimystä on monenlaista ja sen kokee jokainen omalla tavallaan. Joillekkin on iso kärsimys joutua olemaan kotona ja pysähtyä, kun taas toiset nauttivat siitä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Pysähtyneisyydessä voi sisimmästä alkaa nousemaan sellaisia asioita, joita ei ole suostunut kohtaamaan ja käsittelemään. Ne ikään kuin vaativat huomiota, nousemalla pintaan, silloin niitä ei kannata jättää huomiotta, vaan puhua luotettavalle henkilölle tai sielunhoitajalle. Kun ne on käyty läpi, ne voidaan parhaimmillaan hyväksyä osaksi menneisyyttä ja jättää taakseen. Joskus tämä vie aikaa ja tapahtuu vähitellen, mutta se kannattaa.

Näinäkin vaikeina (toiset kokee vaikeana toiset ei) aikoina voimme keskittyä enemmän siihen, mitä hyvää näistä ajoista voi seurata. Kun ihminen joutuu kärsimyksiin, siitä voi seurata aina jotain hyvääkin. Toisia tämä tilanne pelottaa ja toiset ovat valmiita vaikka lähtemään jo Herran luo. Minua kosketti suuresti erään lääkärin tarina, jossa hän kertoi uskoon tulostaan. Siihen vaikutti koronaan sairastuneen uskovan miehen todistus ja käytös sairaalassa toisten sairaiden vierellä, pitäen heitä kädestä kiinni. Tämä mies kuoli koronaan ja ajattelen, että oli hänen aikansa lähteä. Jos ei ole minun, eikä sinun aika lähteä, niin silloin me selviämme tämän kaiken läpi. Kärsimyksiä kohdatessamme meillä on ihana etuoikeus turvautua Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ja Herran avulla mennä vaikeuksien läpi.

Kirje Heprealaisille 12:6-7 ja 11

6. Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Hän ruoskii jokaista lasta, jonka ottaa huomaansa.                7. Kärsimys on teille kasvatusta; Jumala kohtelee teitä kuin lapsiaan. Mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?    11. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, joita on sen avulla harjoitettu.

(Toinen käännös: 11.Mikään kuritus ei tosin sitä saataessa tunnu ilahduttavalta vaan tuskalliselta, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille hedelmänä rauhaa: se saa heidät tekemään sitä, mikä on oikein.)

Herran antamasta kurituksesta seuraa ainakin rauhaa ja sitä, että alkaa tekemään asioita, jotka ovat Jumalan mielen mukaisia. Kuri sana tarkoittaa ”turva-aitoja”, jotka laitetaan lehmille, kun ne johdatetaan laitumelle. Jumala rakkaudessaan laittaa meille turva-aidat ja joskus se tuntuu tuskalliselta, mutta siinä on aina hyvä tarkoitus.

26.3-20 Marjo Keränen