Roomalaiskirjeen neljännessätoista luvussa Paavali kehoittaa Roomalaisia ja myös me voimme ottaa opiksi, että hyväksymmme joukkoomme uskossaan heikko ihminen, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Meidän ei tulisi tuomita toisiamme, eikä halveksia, vaan tavoitella sitä, mikä edistää rauhaa ja rakentumista. Viidennessätoista luvussa meitä kehoitetaan olemaan lähimäisellemme mieliksi. Tässä ei kuitenkaan tarkoiteta sellaista mieliksi olemista,  joka unohtaa kokonaan omat tarpeet ja tunteet. Esimerkiksi ihminen, jolla on hylkäämisen haava, voi käyttää elämänsä toisten mielistelyyn ja miellyttämiseen, sen takia, että hänet hyväksyttäisiin, eikä hylättäisi. Tähän sisältyy oman edun tavoittelu. Tällainen ihminen voi olla "liian kiltti" eli ei osaa sanoa koskaan ei, hän väsyttää itsensä elämällä toisten mieliksi kaikessa. Raamatussa kuitenkin mainitaan, että tulee rakastaa itseään. Tulee ottaa huomioon myös omat tarpeet, eli laittaa ensin itselleen "happinaamari" että voi auttaa muita. Jos ei huolehdi itsestään ja omista tarpeista, ei myös jaksa loputtomiin huolehtia muista. Monissa tilanteissa on todellakin viisautta olla toiselle mieliksi, että hän rakentuisi, eikä hajottaa toisiamme ja ihmissuhteita turhilla väittelyillä. Jos joku uskoo ettei saa syödä lihaa niin kunnioitetaan hänen päätöstään.

Tärkeää on lukea Raamattua laajemmin, että ymmärtää, mitä missäkin kohdassa tarkoitetaan.

”Koska Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi julistamaan evankeliumia, me emme puhuessamme pyri olemaan mieliksi ihmisille vaan Jumalalle, joka tutkii sydämemme.” (1. Tess. 2:4)

"Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että te olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan." (Room 15:5)

-Marjo Keränen-